SINI-koulu on tansanialaisen kylän sydän

Harghushayn paimentolaiskylä Pohjois-Tansaniassa sai ensimmäisen peruskoulunsa 2010, kun Sinituotteen tukemana rakennettu koulu valmistui. Koulun ympärille on kehittynyt kyläkeskus ja koko alueen elintaso on noussut. Jo yli 10 vuotta kestänyt yhteistyö alkoi kohtaamisesta reppureissulla.

Pohjois-Tansanian savannilla, akaasiapuiden keskellä iso joukko sinisiin koulupukuihin pukeutuneita lapsia on kerääntynyt punatiilisten koulurakennusten eteen jonoihin. Uusi koulupäivä on alkamassa Harghushayn 430 lapsen peruskoulussa.

Se että Harghushayn paimentolaiskylässä koulu kutsuu lapsia aamuisin, on onnekkaasta sattumasta lähteneen pitkäjänteisen yhteistyön tulosta.

Vielä vuonna 2006 koulun paikalla oli vain vähän tiiliseinää pystyssä. Koulurakennusta oli rakennettu paikallisten voimin jo vuosi, sitä mukaan kun oli saatu kerättyä rahaa ja voitu hankkia rakennusmateriaaleja.

Tansaniassa on ollut jo vuodesta 2000 kaikille lapsille oppivelvollisuus, mutta koulunsa maaseudun kylien pitää rakentaa itse. Vasta kun koulu on valmis, hallitus palkkaa sinne opettajat. Maassa onkin lukemattomia keskeneräisiä kouluja, joissa on seinät pystyssä, mutta ei kattoa tai vain yksi luokka, kun tarvittaisiin seitsemän, jotta kaikki kylän lapset pääsisivät opiskelemaan.

– Kouluja yritetään rakentaa tosissaan, mutta ne eivät valmistu, jos ihmisillä ei oikeasti ole rahaa rakentaa, kuvaa vapaaehtoistyötä Tansaniassa tehnyt Mirja Niskala haastetta.

Harghushayn peruskoulu kuitenkin valmistui vuonna 2010. Siinä on 8 luokkahuonetta, wc-tilat, kouluruokala ja asunnot opettajille. Koulun rakentamisen mahdollisti lopulta Sinituotteen ainutlaatuinen avustusprojekti, joka jatkuu Tansaniassa edelleen.

Reppureissulta alkanut yhteistyö

Vuonna 2006 Sinituotteen markkinointipäällikkö Johanna Hamro-Drotz lähti miehensä Denniksen kanssa reppureissulle Afrikkaan. Kolmen kuukauden matkan teemana oli tutustua aitoon afrikkalaiseen elämään ja olla mahdollisimman lähellä paikallisia.

Matkan loppupuolella he olivat Tansaniassa ja löysivät Lonely Planetista Joas Kahemben Trekking & Cultural Safaris -yrityksen, joka järjesti vierailuja paikallisiin kyliin. Ideana oli tarjota turisteille mahdollisuus tutustua maassa villieläinten lisäksi myös tansanialaisiin ihmisiin ja heidän kulttuuriinsa. Joas Kahembe ehdotti Johannalle ja Dennikselle kohteeksi Gendabia, jonka paimentolaisalueelle oltiin rakentamassa omaa koulua. Vieraat saivat nukkua kyläpäällikön savimajassa tämän perheen, vuohien ja lehmien kanssa. Kahemben suunnittelemaan päiväohjelmaan kuului myös osallistuminen koulun rakennustalkoisiin.

– Saavuttuamme ensimmäistä kertaa työmaalle ymmärsimme heti, että urakka oli mahdoton. Paikka oli niin syrjäinen, että kaikkien rakennusmateriaalien hinta kaksinkertaistui kuljetuskustannusten vuoksi, eikä heillä ollut rahaa. He olivat saaneet pienen määrän sementtiä, mitä laimennettiin soralla ja hiekalla. Tiiliä kyläläiset valoivat itse hiekasta. Alueella ei ollut ennestään yhtään tiilitaloa, joten kokemustakin oli vähän, Johanna Hamro-Drotz muistelee.

Saatesanat mielessä

Ennen matkalle lähtöä Johannan isä, Sinituotteen toimitusjohtaja Ilkka Brotherus oli pyytänyt nuoria pitämään silmänsä auki, josko he löytäisivät Afrikasta jonkin perheyritykselle sopivan avustuskohteen. Perheessä oli jo pidempään kytenyt ajatus hyväntekeväisyystyöstä, mutta kohteen toivottiin olevan sellainen, jonka kanssa voisi tehdään yhteistyötä suoraan, ilman järjestöjen välikäsiä. Afrikka kiinnosti, perhe oli matkoillaan maanosassa ihastunut afrikkalaiseen elämään ja samalla nähnyt myös valtavan avuntarpeen.

Kasatessaan keskellä savannia tiiliseinää itse tehdyistä tiilistä, rakeiseksi laimennetun sementin avulla Johanna muisti isänsä saatesanat. Hän otti puhelimen ja soitti Suomeen.

– Kerroin, että löysin meille sopivan hankkeen. Ajatus siitä, että voisimme konkreettisesti auttaa näitä ihmisiä saamaan koulunsa valmiiksi, tuntui mielettömältä. Olimme Gendabissa lopulta neljä päivää. Sinä aikana seiniä saatiin vähän lisää pystyyn, mutta kallis sementti oli jo lopussa.

Perheyritykselle sopiva projekti

Johanna solmi ensimmäiset yhteydet paikallisen kyläyhteisön kanssa Harghushayn koulun tiilityömaalla. Kun Johanna ja Dennis palasivat Suomeen, he laittoivat asioita vauhdilla eteenpäin. Pian koulurakennukseen tarvittavat rakennusmateriaalit kattava avustussumma matkasi yksityisenä lahjoituksena suoraan kyläyhteisön perustamalle projektiryhmälle.

Projektia Tansaniassa koordinoimaan rekrytoitiin Joas Kahemben poika, John Kahembe. Hän selvitti tarpeet, piti lankoja käsissä ja hoiti budjetoinnin ja raportoinnin. Suomessa kouluprojekti oli Johannan sydämen työ, josta hän vastasi muiden töidensä rinnalla.

Ensimmäinen koulurakennus Hanghushayssa valmistui lopulta vain muutaman kuukauden kuluttua Johannan ja Denniksen vierailusta alkuvuonna 2017. Rakennusmateriaalien hankintaan tarvittavien varojen lahjoittaminen oli Sinituotteen yrittäjäperheen yksityinen avustushanke. Kun yhteydet oli saatu organisoitua ja kyläyhteisöön luotua hyvät luottamukselliset suhteet, projektia päätettiin jatkaa ja tehdä siitä vuonna 1988 perustetun perheyrityksen virallinen avustushanke.

– Koimme, että koulun rakentaminen Tansanian köyhälle syrjäseudulle olisi perheyrityksellemme mielekäs projekti. Koulutus on ainoa tie ylöspäin. Tuntui oikealta lähteä tekemään muutakin kuin bisnestä ja kantaa kortensa kekoon maailman köyhien alueiden auttamiseksi, Ilkka Brotherus kuvaa.

Ilkka vieraili Harghushayssa vuonna 2010, kun valmistunut koulu luovutettiin Tansanian hallitukselle.

– Onnen tunne oli kyllä suunnaton, kun näki miten tärkeä ja suuri asia koulu on kylän lapsille. Heidän iloa seuratessa tuntui hienolta, että olemme saaneet olla mukana tätä rakentamassa ja toteuttamassa.

Stipendin turvin yläkouluun

Kouluprojektin alkaessa alueen väestöstä vain 15 prosenttia osasi lukea ja kirjoittaa. Gendabissa oli ennestään yksi koulu, joka oli aivan täynnä. Peruskoulun jälkeen kuitenkin vain 20 prosenttia lapsista jatkoi yläkouluun.

– Monellakaan perheellä ei ole varaa lähettää lapsia maksullisiin jatko-opintoihin. Paimentolaisperheissä myöskään lasten kouluttautumista ei ole perinteisesti arvostettu, eikä siihen ole haluttu panostaa, vaan lasten on nähty tärkeämmäksi palata auttamaan perhettä karjankasvatuksessa. Tytöt puolestaan päätyvät vaimoiksi, Johanna kertoo.

Koulua rakastavien lasten opiskelumahdollisuuden katkeaminen perheen köyhyyden vuoksi jäi pohdituttamaan Johannaa. Vuonna 2008 Sinituote päättikin aloittaa Gendabissa erityisen SINI stipendiaatit -ohjelman, jolla rahoitetaan lahjakkaiden oppilaiden toisen asteen opintoja. Vuosittain ohjelmaan valitaan koulumenestyksen perusteella viisi tyttöä ja viisi poika, jotka saavat stipendin opiskella kolmen tunnin matkan päässä Babatissa sijaitsevassa yksityisessä Singe secondary schoolissa.

– Vaikka olisi kuinka fiksu, kouluun ei pääse, jos vanhemmat eivät voi maksaa opintoja. Perheeni on pienituloinen, enkä uskonut voivani päästä näin hyvään kouluun. Olin pakahtua onnesta kun kuulin, että minut on valittu ohjelmaan, muistelee Babatissa SINI-stipendiaattina opiskellut Salutary Amos.

Lahjakas Salutary jatkoi SINI-stipendiaattina secondary schoolista vielä Dar es Salaamin yliopiston kauppatieteiden tiedekuntaan, mistä hän valmistui kylänsä ensimmäisenä korkeakoulun käyneenä vuonna 2017.

Paikalliset vetovastuussa

Harghushayn kouluprojekti eroaa tavanomaisista kehitysmaissa toteutettavista avustushankkeista siinä, että projektin organisointi on alusta alkaen uskottu paikallisten vastuulle.

– Kaikki aloitteet ja ehdotukset budjetin käytöstä tai aikatauluista ovat aina tulleet yhteisöltä. Heillä on paras tieto siitä, mitä tarvitaan ja mitä kannattaa tehdä milloinkin. Alussa haastetta tuotti löytää ammattitaitoinen rakennusteknikko, myös rakennusmateriaaleja katosi varastosta. Kyläyhteisö teki kuitenkin ahkerasti töitä saadakseen kaiken toimimaan ja lunastaakseen luottamuksemme. Kun ihminen kokee, että häneen luotetaan, hän haluaa toimia sen mukaan, Johanna avaa projektin tausta-ajatusta.

Projekti on Johannan mukaan hyvä esimerkki siitä, miten vastuun antaminen kehittää ja lisää ihmisten omatoimisuutta ja rohkeutta. Harghushayssa koulun kehittämisestä vastaa kyläyhteisön nimeämä projektiryhmä.

Koulurakennusten valmistumisen jälkeen Sinituotteen ja kylän yhteistyö on jatkunut koulun omavaraisuuden kehittämisenä. Kouluun on perustettu 10 hehtaaria omaa peltoa sekä hedelmäpuutarha, rakennettu kolme kalankasvatusallasta ja hankittu porsaita ja lehmiä. Tavoitteena on, että koulu on vuoteen 2023 mennessä omavarainen omien tulonlähteidensä ansiosta.

Yhteisövetoisella toimintamallilla onkin haluttu välttää kehitysapuhankkeiden yleinen ongelma, että toiminta kuihtuu, kun länsimainen rahoitus loppuu. Johanna sanoo, että projektissa on ollut alusta alkaen tärkeää, että se perustuu tasavertaiseen yhteistyöhön.

– Emme voi mennä sanomaan, miten heidän pitää toimia. Voimme toki edellyttää sitoutumista ja omaa osallistumista. Esimerkiksi kouluprojektissa kaikki rakennustyöt on tehty paikallisten talkoovoimin. Sen sijaan on tärkeää, että yhteisö kokee projektin omakseen. Että tämä on heidän koulunsa.

Alueen paras koulu

Koululla on ollut merkittävä vaikutus koko Harghushayn kylän kehittymiseen. Koulun ympäristöstä on rakentunut kyläyhteisölle tärkeä keskus, jonne on noussut pieniä kauppoja ja yrityksiä.

Koulutuksen arvostus ja opiskeluinto ovat kasvaneet alueella, nyt jo lähes jokainen seudun lapsista suuntaa aamuisin kouluun. Koulusta on tullut perheille tärkeä paitsi opin myös päivittäin tarjottavan, lasten hyvinvointia lisänneen kouluruoan vuoksi. Koululle päätettiin rakentaa projektivaroista ruokala ja palkata kaksi keittäjää, kun ymmärrettiin, että monet lapset eivät muuten saisi kunnolla syödäkseen koulupäivän aikana.

SINI Harghushayn koulua pidetään alueen parhaana kouluna ja sieltä käydään hakemassa mallia myös muihin maan kouluihin. Koululla on myös projektivaroin hankittu oma pieni kirjasto ja hyvät oppimateriaalit ja -kirjat. Parhaiden opettajien saaminen syrjäseudun paimentolaiskylään ei enää ole alun kaltainen haaste.

– Tämä koulu on aivan erilainen kuin muut. Sen näkee rakennuksista ja luokkahuoneista, vessoista, opettajien asunnoista ja myös koko ympäristöstä. Tuntuu kuin olisimme taivaassa, tiivistää opettajien ja oppilaiden tunnot koulun rehtori Twaha Azayo.

Kouluprojektista on tehty Sinituote Oy:n ja Panacea Filmin tuottama elokuva Harghushay – koulumatka savannilla. Elokuvan ensi-ilta on 18.9.2018.