Yleensä ruokaa laittaessa olen sitä tyyppiä, joka siivoaa kokkailun ohessa ja pyyhkii tasoja vähän väliä. Jokin aika sitten valmistumaan laitettu ruoka ehti kiehua kattilan reunan yli liedelle, ja kaiken tohinan keskellä sen puhdistus kuitenkin jäi tekemättä. Tämä on tuttua varmasti monelle? Liettä on käytetty tämän jälkeen useasti, ja aina mieleen on tullut ajatus ”huomenna siivoan tämän, huomenna on paremmin aikaa”.
Nyt vihdoin, usean päivän jälkeen, koitti se huominen, jolloin suoritin liedelle tehopuhdistuksen. Parhaitenhan liesi pysyy puhtaana, kun sen puhdistaa heti käytön jälkeen. Aina tämä ei kuitenkaan onnistu, joten perusteellisemmalle pesulle on varmasti tarvetta aina silloin tällöin.
Kodistamme löytyy siis valurautainen liesi, tai oikeastaan keittolevyt ovat valurautaiset. Lieden valkoinen osa on emalia, joten sen pesussa pitää olla varoivainen, jotta pinta ei naarmuunnu. Liesi on suhteellisen hyvässä kunnossa, muutamia kolhuja siellä täällä ja joihinkin keittolevyihin on kertynyt hieman ruostetta sekä palanutta ruokaa. Lisäksi keskellä liettä on iso kuivunut lammikko keittoa.
Aloitetaan lieden puhdistus liottamalla tahroja, jolloin ne pehmenevät ja irtoavat helpommin. Liotuksen apuna käytin Sinin pikasiivousliinoja, jotka kostutin pesuaineliuoksella. Tähän voi valita makunsa mukaan vahvempaakin ainetta, mutta itselläni oli käytössä veden ja ekologisen käsitiskiaineen sekoitus. Laitoin liedelle yhteensä neljä kappaletta melko märiksi kostuttamiani liinoja, ja asetin ne tiiviisti lieden päälle. Keskityin tiivistämään liinat etenkin keittolevyjen reunojen sekä pahimpien ruokatahrojen päälle. Jätin liinat pehmentämään tahroja noin tunniksi.
Varasin lieden pesuun kahden värisiä yleissieniä. Paketissa tulee mukana sekä valkoisia että vihreitä sieniä, joista kummallakin on eri käyttökohteet. Vihreä on hankaavampi, valkoinen hellävaraisempi. Näiden lisäksi otin esille myös supersienen ja karhunkielen, joille ei kuitenkaan tullut tällä kertaa käyttöä.
Aloitin lieden pesemisen valkoisista osista. Emalipinnalle ei suositella hankaavia välineitä, joten otin käyttöön yleissienistä valkoisen version, joka käy myös esimerkiksi lavuaarien, kylpyammeiden sekä kaakeleiden pesuun. Sieni lupaa puhdistaa naarmuttamatta, joten uskalsin kokeilla sitä myös liedelle – ensin tosin erittäin varovaisesti. Ylikiehuneet ruuat sekä muut tahrat lähtivät sienellä pyörittäen, kunhan niiden oli antanut ensin pehmetä tarpeeksi kauan liinojen alla.
Keittolevyjen pesuun käytin vihreää yleissientä. Laitoin sieneen suoraan käsitiskiainetta, ja aloin pyöritellä sillä levyjä sekä levyn ympärillä olevia metallirenkaita, varoen kuitenkin osumasta emalipintaan. Pyyhin liettä aina välillä samoilla liinoilla, mitä olin käyttänyt liotukseen – huuhtelin niitä vain välillä.
Liesi näytti tässä vaiheessa jo melko hyvältä, mutta halusin kerrankin hinkata hellan putipuhtaaksi. Niinpä käytin viimeistelyyn puhdistusterää sekä ihan tavallisia sokeripaloja. Terällä irrotin viimeiset metallirenkaisiin jääneet liat, ja kostutetuilla sokeripaloilla rapsuttelin valkoisesta osasta siihen jäljelle jääneet pienet ruskeat pisteet pois. Tämä osuus teki mieli jättää kokonaan väliin, sillä hella näytti ilman tätäkin vaihetta hyvältä. Rapsuttelu kuitenkin kannatti, sillä lopputulos oli huikea! Lopuksi liesi on pyyhittävä huolellisesti, jotta viimeisetkin pesuainejäämät sekä sokerinmuruset saadaan pois, eivätkä ne jää käryämään lieden pintaan.
Tässä vielä muutama ennen ja jälkeen -kuvapari:
Valurautaisten osien käsittely liesimustalla tai rasvapoltolla odottaa vielä seuraavaa inspiraationpuuskaa, ja tämän jälkeen hella on kuin uusi!
Kaipaan vanhanaikaisen valurautalieden puhdistusohjetta. Millä rasvalla puhdistettu liesi voidellaan?
Lieden voi hyvin voidella esimerkiksi kaupasta saatavalla Liesimustalla.
Kaada tilkka Liesimustaa nukkaamattomalle rievulle, mikrokuituliinalle tai vaikka vanhalle tennissukalle.
Hankaa ainetta käsiteltävälle alueelle voimakkaasti tiukoin, pyörivin liikkein. Etene pieni alue kerrallaan, levitä ainetta mahdollisimman ohuelti.
Voit käyttää apuna myös luonnonharjaa, esimerkiksi puhdasta kenkäharjaa, joka soveltuu kätevästi valuraudan kohokuvioidun pinnan ja esimerkiksi uuniluukkujen käsittelyyn.
Kun käsittely on valmis, voi hellan lämmittää heti turvallisesti.